 |
8.12.2009
Kisakausi alkanut!
No niin, nyt on kisakausi alkanut. Eurooppacupin kisat olivat todella kovatasoiset ja meidän joukkueella meni yleisesti hyvin. Rinne oli sopivan haastava, terävät ja jäiset kumpareet antoivat kovan haasteen kaikille laskijoille ja erotti jyvät akanoista.
Kaikesta kiireestä huolimatta rinne saatiin tehdyksi ja kaikki oli valmista. Kisat olivat hyvät ja taso erittäin korkea, koska mukana oli suurin osa maailmancupin laskijoista. Suomalaisittain kisat menivät hyvin ja finaalissa oli kolme suomalaista, nuorimpana kokelaana Jussi Penttala taituroi hienosti! Olin kisassa viides ja sain siitä hyvän fiiliksen kisakauden alkuun, vaikka laskussa oli muutama isompi virhe, joista rokotettiin paljon niin sijoitus oli silti hyvä... Siitä saikin hyvää luottoa, sillä mahdollisuudet ovat vielä korkeammalla :)
Sunnuntaina jatkoimme tutulla kaavalla ja saimme taas kolme kaveria finaaliin, Arttu, Janne ja minä. Finaalissa Arttu oli 7. Janne 9. ja minä 11. Treenien perusteella kaikilla on hyvät mahdollisuudet olla vieläkin paremmilla sijoilla, kunhan pienet jutut laskuista saadaan korjattua. Kaikin puolin viikonlopusta jäi hyvät fiilikset ja tästä on todella hyvä jatkaa kohti maailmancupin avausta!
- Harri
Pääsimme vihdoin Suomen lumille ja pidimme kumpareleirin Rukalla 9-15.11.09. Olisihan se ollut hyvä päästä Suomulle treenaamaan, mutta siellä ei vielä ollut aivan valmista. Leiri oli kuitenkin todella hyvä, laskimme paljon ja laskussa tuli hyvin kehitystä. Mäki oli hyvässä kunnossa ja sopivan kova meille ;) Koko muu joukkue oli terveenä ja lasku oli hyvää. Ainoastaan Mikko ei päässyt leirille mukaan, koska oli sairastunut sikainfluenssaan.
Laskimme yhteensä kuusi päivää, ilman lepopäiviä. Ekat neljä päivää olivat hyvin tehokkaita, mutta kaksi viimeistä eivät olleet ihan yhtä hyviä tehollisesti. Koska mäki oli kova se tuntui kaikilla hieman normaalia enemmän kropassa, sillä terävät kummut saivat paikat kipeiksi.
Mikko selvisi possunuhasta ja aloitti omatoimiset treenit muutaman päivän päästä leirin jälkeen. Minä kävin kotikonnuilla Kemijärvellä treenailemassa fysiikkaa ja hyppäämässä trampoliinilla. Viikon kestäneen oheisharjoitusjakson jälkeen palasin Kuusamon Rukalle treenaamaan kumpareita ja ehdin laskea vielä yhden päivän Mikon kanssa, ennen kun hän lähti kotiin. Nyt treenailen omatoimisesti Rukalla loppuviikon ja sen jälkeen laskencFIS-kisat, jotka siis järjestetään täällä Rukalla. Siitä saa hyvän ”pehmeän” alun kisakauteen. Jatkoa seuraa, kun Suomulla lasketaan Eurooppa Cupin kisat viikonloppuna ja lopulta myös maailmancupin avaus 12.12.
- Harri
 Zermatt - Kuva: Harri Kyllönen |
 Pilven lomassa näkyy Klein Matterhornin huippu, mihin hissi vie meidät. - Kuva: Harri Kyllönen |
 |
Välipäivä vietettiin normaalisti levon merkeissä ja kerättiin voimia seuraavaan koitokseen, mutta sen jälkeen emme päässeetkään mäkeen kovan tuulen takia. Kaikki hissit olivat kiinni ja oli tyytyminen oheistreeneihin. Sama jatkui myös keskiviikkona ja menetimme taas yhden mäkipäivän. Torstaina sää oli paljon parempi, mutta eihän sekään päivä ilman ongelmia jäänyt... nimittäin viimeisen hissiosuuden kabiini-hississä oli sähkövika, eikä se liikkunut mihinkään. Lopulta reilun 2,5 tunnin odottelun jälkeen pääsimme ylös ja aloitimme treenit. Tässä epäonnen putkessa sitten kävi niin, että ankkurihissikin pysähtyi ensimmäisten laskujen jälkeen. Odottelimme hississä noin puoli tuntia ja hissi ei liikkunut metriäkään, joten ainoa vaihtoehto oli kiivetä kumpareikon maalialueelle, jossa meillä oli reput ja kaikki muut tavarat. Päätimme sitten jatkaa treenejä hyppyjen muodossa eli kiipesimme alahyppyrille (noin 100m lisää) ja treenasimme pelkkiä hyppyjä. Hyppyjen jälkeinen kiipeäminen takaisin ylös on hiukka hapokasta tuossa korkeudessa, korkeusmittari näyttää sellaiset 3540m hyppyrin kohdalla. Ei meinaa happi oikeen riittää, mikä tekee hyppäämisestä vaikeaa. Tuossa korkeudessa urheillessa on sellainen uninen ja väsynyt olo koko ajan ja se hankaloittaa keskittymistä.
Ainoa positiivinen asia sille päivälle oli hyppyjen laatu, hyppäsimme kaikki hyvin väsymyksestä ja turhautuneisuudesta huolimatta. Hissi pyöri välillä pienen hetken, kunnes taas pysähtyi. Kukaan ei uskaltanut mennä hissille, koska sen toimivuus oli niin epävarmaa. Tosin Dale Beggsmith oli hieman liian optimistinen hissin toiminnan suhteen; kertoi hissin käynnistymistä odotellessaan tympääntyneen odotteluun ja päätti kävellä ylös kumpareille... Melkein perille päästyään huomasi hissin alkaneen pyöriä ja päätti sitten palata takaisin alas hissille ja nousta ”kevyemmin” ylös. Toisin kävi, hissi lopetti taas toimimisen ja pääsi kävelemään saman matkan uudestaan. Ei ollut kuulemma kovin iloisen näköinen saapuessaan kumpareiden maalialueelle... ;)
Spekuloimme hissin pysähtelyn syytä ja uskoimme tuulen aiheuttaneen hätäkatkoja hissille ja mahdollista teknistä vikaa. Aika ihmeellistä, että kaikki tuntuu tällä leirillä menevän jollain määrin pieleen. Epäonni jatkui taas lauantaina, joo edelleen! Olimme lähdössä mäkeen klo 9, mutta sumun ja tuulen takia hissit olivat kuitenkin kiinni. 9:30 piti tulla uutta tietoa säästä ja mahdollisuudesta päästä mäkeen, no ei, uusi tarkistus klo 10, sitten sama jatkui klo 10:30 ja lopulta klo 11 tuli tieto, ettei rinteisiin pääse ollenkaan. Fiilis alkoi olla jo aika maissa, kun sää ja tekniikka laittaa kapuloita rattaisiin jatkuvasti. Ehkä sitä pitäis vaihtaa lajia? Ollaan pelattu sählyä niin paljon leirin aikana, että alkaa olemaan melko kova joukkue siihenkin... ;)
Sunnuntaina pääsimme jo vihdoin mäkeen ja laskettiin sata lasissa, tuli myös laskettua hirveän paljon, mulla tais tulla jotain 12-14 laskua kumpareissa. Koko joukkueella alkoi olla jo patoumia menetettyjen päivien takia ja siksi laskettiin paljon normaalia enemmän. Treenin rankkuus näkyi hyvin paluumatkalla hotellille, ku ei meinannu jaksaa nousta rappusia enää. Maanantai oli leirin vika päivä ja pääsimme viettämään sen jopa mäessä, normaali viimeistelytreeni ja sitten perinteinen leirikisa. Tällä kertaa nuori polvi oli vanhaa ketterämpi, sillä minä voitin, Arttu toinen, Tapio kolmas ja Mikko neljäs.
Kokonaisuutena leiri oli oikein onnistunut, vaikka menetimmekin monta päivää sään takia. Se laittoi joukkueen asennoitumaan täysillä kaikkiin treeneihin ja auttoi myös jaksamaan. Kaikki vaikutti olevan tyytyväisiä leiriin ja tavoitteet leirin suhteen täyttyivät. Pakkasimme tavarat ja lähdimme kotiin, taksi tuli hakemaan meidät seuraavana aamuna klo 5:10, menimme juna-asemalle ja lähdimme kohti Zürichia, josta jatkoimme Helsinkiin lentäen.
Nyt jatkuu normaalit fysiikkatreenit ja odotellaan tietoa seuraavista leireistä.
Kokeilin leirin lopuksi omaa kypäräkameraa laskiessa ja hypätessä. Seuraavasta linkistä voit katsoa, mitä kumparelaskija näkee ja kokee laskun sekä hyppyjen aikana... Tarkoitus olisi tehdä näitä videoita lisää tulevan talven ja kevään aikana.
http://www.harrikyllonen.com/videogallery/fi.php
Videot (3 ensimmäistä) löytyvät sivun keskimmäisestä videosoittimesta.
- Harri Kyllönen
 Valokuvaaja Harri Kyllönen |
 Valokuvaaja Harri Kyllönen |
 Valokuvaaja Harri Kyllönen |
Lähdimme joukkueen kanssa leirille Sveitsin Alpeille, Zermattiin. Joka syksy olemme hioneet laskuja ja hyppyjä siellä, ennen kuin olemme päässeet Suomen lumille. Tämä on minun 11. kertani Zermatissa, mutta Luusuan, Ronkaisen ja Lehtikallion käyntikertoja en uskalla edes veikata... Zermatt on melko tunnettu alppikylä, jonka maamerkki on erittäin symmetrinen ja lähes 5 kilometrin korkuinen vuori, Matterhorn, jonka kuva löytyy lukuisista tuotemerkeistä (mm. Toblerone-pakkausten kyljestä).
Lensimme Helsingistä Zürichiin, mistä jatkoimme matkaa junalla. Muu joukkue lähti Helsingistä ja matka sujui ongelmitta, toisin kuin Luusualla ja Patrikaisella. Heidän matka alkoi Rovaniemeltä, mutta estyi heti alkuunsa kovan lumimyrskyn takia. Myrsky sotki kaiken liikenteen, lunta satoi parikymmentä senttiä ja tuuli oli todella voimakas, minkä seurauksena lennotkin peruttiin.
Meidän muiden lento meni tutulla rutiinilla ja kaikkien laukut sattuivat tulemaan perille, siirryimme junaterminaaliin ja ostimme liput Zermattiin. Junamatka meni rattoisasti ja ainoa junanvaihto tehtiin Vispissä. Matka eteni ja Alpit alkoivat näkyä edessä, hieman utuisina, mutta kirkkaasti loistaen. Juna kulki vuorten kupeissa ja välillä niiden lävitse kaivettuja tunneleita pitkin. Sveitsiläiset maisemat on kieltämättä upeita ja mieli lepää niitä katsellessa. Saavuimme Zermattiin muutaman tunnin junamatkan jälkeen ja kävimme kaupassa ostamassa hieman evästä leirin ajaksi. Sää oli syksyinen ja sateinen, tähän aikaan vuodesta lunta ei ole kylässä asti, mutta sitä löytyy onneksi hieman ylempää. Sähkökäyttöinen taksi vei meidät hotellille, Haus Styriaan. Se on mukavan idyllinen huoneistohotelli, joka sijaitsee ihan hissin vieressä. Olemme yöpyneet siellä lähes joka leirillä ja olemme saaneet aina hyvää palvelua.
Seuraavana aamuna oli tarkoitus aloittaa treenit, mutta sää teki tepposet ja hissit olivat kiinni. Teimme sitten oheistreenit urheilukentällä ja saimme enemmän aikaa tottua ohuempaan ilmaan. Onneksi sää parani ja pääsimme mäkeen seuraavana päivänä, myös Luusua ja Patrikainen pääsivät perille. Matka rinteeseen kestää 30-50 min. Ensin Gondoli-hissi vie meidät Furin asemalle, josta jatkamme Kabiinilla Trokener Stegille ja siitä Klein Matterhornille. Kabiinit menee parhaimmillaan satojen metrien korkeudessa, rotkojen ja jäätiköiden yllä. Tuntuu hieman hullulta, kun 120 ihmistä kerrallaan kuljetetaan pienessä kopissa, mitä kannattelee vain kaksi vaijeria. Saavuimme Klein Matterhornin asemalle, joka on 3 870 m korkeudessa. Treenit alkoi ja haimme ensin suksituntumaa tasaisella ja lopulta kumpareissa. Ekana päivänä pitää säästellä kroppaa, ettei mene kauheaan jumiin, sillä treenataan kuitenkin 3 500-3 600 metrin korkeudessa.
Toisena ja kolmantena päivänä laskimme enimmäkseen kumpareissa ja suurin osa joukkueesta laski jo kokonaisia. Mäki on hyvä ja haasteellinen ja kaikki tykkäävät treenata siinä. Vielä vaatii hieman tottumista ohueen ilmaan, kun sydän hakkaa tuhatta ja sataa koko treenin ajan. Ensimmäinen kolmen päivän setti on takana ja ansaittu lepopäivä edessä. Kaikki hoitivat omat hommansa hyvällä asenteella ja oltiin tavoitteissa, seuraavan kolmen päivän aikana hypyt kehiin ja hiotaan kisasuoritukset kuntoon. Lepopäivän aikana tänne tuli kova lumimyräkkä ja rinteet peittyivät puhtaaseen lumipeitteeseen. Uusi lumi tekee isoista kummuista entistäkin isompia ja sit siellä tarvii varmaan jo Veikka Vuorikiipeilijän oppaaksi, jotta löytää maaliin.
- Harri Kyllönen